Yellow mountain valloitettu!!

Huh, takasin Shanghaissa, voittaja fiiliksellä! Ryhmä rämän reissu Kiinan Yellow mountaisille Huang Shaniin on onnellisesti takana ja käteen jäi mahtavat kokemukset, todella loppuunkulutetut jalat sekä kärtsännyt iho. Vuorta kehutaan Kiinan kauneimmaksi eikä ihan aiheetta, maisemat oli ihan ennennäkemättömän huimia! Perjantaina pidettiin Tommin kans ennen reissua rentoutumisilta, käytiin mahtavassa hemmotteluhoidossa, ensin illalla kokovartalohieronta 7e/tunti todella tasokkaassa paikassa. Paikka oli nimeltään Congen Massage Healtcare Club, sijainti Pudongilla. Saatiin päällemme huvittavat puuvillapyjamat, teetä ja tuoreita hedelmia ja sitten hemmotteluun ihanan tilulii-musiikin soidessa taustalla. Olo oli ihan mieletön hieronnan jälkeen.

Siitä jatkettiin Pudongin Riverside Avenuelle, mistä on näkymät Bundin puolelle joen toiselle puolen. Naposteltiin Bund View raflassa hyvät ateriat kaikessa rauhassa ja siitä sit pakkailemaan kotiin seuraavan aamun reissua varten. Aamulla klo 9.30 starttasi bussi Shanghai Long Distance Bus stationilta. Ehdittiin nipan napan kyytiin aamuhusaamisen jälkeen (ajettiin metrolla väärään suuntaan). Bussi ei ollut tod mikään luksus mutta ilmastointi toimi ja penkit löytyi, se riitti meille. Noin viiden tunnin köröttelyn jälkeen saavuttiin viimein määränpäähämme Tunxiin (noin 70km vuorilta). Tunxissa on populaa noin 1,5 miljoonan edestä mutta kylä oli melkonen tuppula. Meitä viilattiin linssiin aika roimasti myös paikallisessa raflassa, hinta oli jotain ihan käsittämätöntä. Menua ei ollut paikassa keksitty vaan hinnat vedettiin hatusta ja ruoka oli kamalaa. Meidän kana- ja riisihässäkässä oli lisämausteena pikku kanasten jalkateriä sun muita elimiä. Jäi nälkä ja onneks löydettiin KFC (mäkkärin tyyppinen mättöpaikka) kyläpahasesta.

Päräytettiin taksilla bussiasemalta Koala International Youth hostelliimme, hinta noin 15 minuutin matkalta 50 senttiä yhteensä meiltä viideltä. Majoitus yöltä oli 5 egen luokkaa nassulta. Jere majottui dormiin, me muut otettiin halpa standard room majoitus. Dormista ei länkkärivessaa lötynyt joten Jere löysi itselleen mukavan Western toiletin alemmasta kerroksesta joka ei muuten ollut imukyvyltään tehty länkkäreille..eikä siitä sen enempää :) Hostelli oli muuten erittäin viihtyisä ja sopiva meidän poppoolle, henkilökunta puhui todella hyvin englantia ja hommasi meille sunnuntaiaamuksi kyydityksen klo 6 aamulla vuorille sekä opasti, mitä reittiä kannattaa mennä ylös ja mistä tulla alas. Suosittelen majoituspaikkaa mikäli joku vuorille joskus eksyy!
Aamulla klo 6 sunnuntaina siis oli aika startata varsinaiseen fyysiseen suoritukseen. Otettiin kaikki kamat hostellista mukaamme, sillä aikomuksena oli ensin, että yövytään vuorilla jossain majapaikassa kuten tavallisesti suositellaan (hostellissamme kertoivat että reissu on TODELLA rankka tehtäväksi yhdessä päivässä). Noh, kaikki paikat oli tietenkin täynnä kansallislomien takia ja roudattiin tavarat vuorille ja vuorilta alas JA päädyttiin sunnuntai iltana samaan Koala hostelliin :) Suomalaisella sisulla! Tästä se starttasi, mentiin ylös Eastern stepsejä ja tultiin alas Western stepsejä. Jos joku on joskus menossa, suosittelen ehdottomasti menemään näin päin, ellei halua tulla kontaten alas. Matkaa kertyi yhteensä reipas 20km vaeltaessa eteenpäin, kiivettiin vajaa 2km ylöspäin vuorille ja edelleen alas. VOIN kertoa että ikinä ei oo ollut jalat näin kipeenä!

Ensimmäinen etappi oli noin reippaassa 1700 metrin korkeudella, olo oli ihan uskomattoman hyvä kun tajuttiin, et ensimmäinen piste saavutettu. Matkaa oli takana ties montako tuhatta porrasta ja pulssi varmaan 200. Tää oli kuitenkin vasta alkua, edessä oli viel monta pahaa mutkaa. Vuorilta oli mielettömän hienot näkymät, ei olla koskaan nähty vastaavaa! Ei tietenkään tajuttu miten kovaa aurinko porotti kun ilma ei kuitenkaan ollut hirveen lämmin niin ylhäällä joten poltettiin ihomme kunnolla, minä kaikkein pahiten. Pojat teki vielä vähän pidemmän reitin ja kävi yhden huipun enemmän meitä. Reitti meni siis ensin ylös, ylhäällä oli polkuja ja taipaleita ristiin rastiin, ja puolen päivän jälkeen lähdettiin laskeutumaan alaspäin. Portaat oli ihan tajuttoman jyrkkiä ja en tajua, miten kukaan vähänkään huonokuntosempi olis selvinnyt reitin koska meillekin se oli tajuttoman raskas! Eniten säälitti paikalliset tavaroiden kantajat, jotka roudas selässään mielettömän painavia taakkoja vuorien ruokakojuihin. Ei näyttänyt olevan ollenkaan ihmisen hommaa, ihan sairasta!

Poikien jatkettua kohti toista huippua, tytöt jatkoi ylemmäs kohti Brightness Topia (1860m). Noin vertailukohtana voidaan muistuttaa, että Suomen korkein kohta Haltituntureilla on 1324 metriä merenpinnasta. Joten kivutkaapa reippaasti ylemmäs ja vielä alas yhdessä päivässä. Populaa riitti tällä pysäkillä, alku oltiin saatu tulla omassa rauhassamme suurilta osin. Pahin osuus oli todennäköisesti sen jälkeen kun lähettiin "laskeutumaan" vuorilta. Ajateltiin poikkinaisina että nyt tulee helpot osuudet, mutta ei todellakaan! Kavuttiin alas pikkuruisia portaita paljasta vuoren rinnettä ja usein ilman minkäänlaisia ulokkeita mistä pitää kiinni. Siinä sitten väsyneenä mentiin ylös ja alas ja justiin kun luultiin menevämme alaspäin, seuraavan nyppylän takan oli taas reitti ylöspäin. Alhaalla oltiin niiiiiin poikki että en oikein tiennyt enää miten kävellä, jalat ei tuntuneet ollenkaan omilta. Mutta me tehtiin se, reitti läpi kävellen sissinä päivässä! Vedettiin aika hyvää vauhtia ja monta kiinalaista jäi taakse. Oltiin Elinan kans ensimmäisinä maalissa ja Noora tuli puolisen tuntia meidän jälkeen. Pojat tuli viimesenä pidemmältä reitiltä ja oli vetänyt kans mieletöntä vauhtia kaikkien kiinalaisten ohi.

Vuorilta paluun jälkeen meillä tosiaan ei ollut vielä majoitusta tiedossa, hypättiin bussiin ja ajettiin Tangkouun (koska ei löydetty Tunxin bussia), kylään lähellä vuoria. Siinä sitten reput selässä keskellä ei mitään ihmeteltiin, mihin seuraavaksi ja mistä saatais katto pään päälle. Kuin ihmeen kaupalla, viereen ilmestyi bussi, joka pysyi suunnilleen koossa ja ikkunasta heppu huusi "Tunxii,tunxii?". Ei muutakun sukkana kyytiin ja kohti samaista tuttua hostellia.

Maanantaina kulutettiin aikaamme Tunxin krääsämarkkinoilla ja mukaan sattui pienoisbuddha sekä viuhka helpottamaan tukalaa oloa. Takasin tullessa jumissa olevia jalkoja taputellessa ja riisipeltoja bussin ikkunasta ihmetellessä oli vaan ihana palata Shanghaihin! Tää oli muuten samalla meidän eka matka Shanghain ulkopuolelle. Porukka päästi pelloillaan härkien ja kuokkien jatkona niinkun meillä Suomessa sata vuotta sitten. Kyllä olis paljon Kiinalla asioissa mietittävää!! No mutta maailman menoa päivitellessä, reissu oli oikein onnistunut ja kyllä kannatti lähteä! Loppuviikko onkin lomaa, Tommin vanhempia odotellessa pitää käydä katsasamassa parit markkinat :)

Terv. Jenni

Wo jiao Jenni, zhe shi wo nan pengyou Tommi

Otsikkoteksissä sujuvalla kiinan kielellä ilmaistuna: Nimeni on Jenni ja tässä on poikaystäväni Tommi. Ylempänä Pudongin yksi nähtävyyksistä, öinen Pearl Tower koko komeudessaan.

Koulussa ollaan niin ahkerina puurrettu et ei oo ehtinyt tännekään kirjotella. Meil ei edelleenkän oo kämpillä nettii vaan käytetään naapurin yhteyksiä joten signaalit on heikot ja netti pätkäsee yhteyden koko ajan poikki. Ei mahda mitään, köyhät opiskelijat säästää nyt eikä hanki omaa nettiä :) Koulussa on opeteltu ääntämään kiinan tooneja ja väännetty kirjotusmerkkejä ahkerasti. Ni hao! Wo jiao Jenni. Wo shi Fenlan ren.

Ollaan tehty paremmin tuttavuutta meidän luokalla oleviin hollantilaisiin jotka on todella hauskoja tyyppejä. Ranskalaiset on melko huonoja kommunikoiman mitään englanniksi, ovat mielellään vaan keskenään ja haluavat puhua vain ranskaa (kuten yleensä fransmannit). Paljon on tullut tääl uusia tuttavuksia ja lisää tulee koko ajan. Löydettiin jenkin ja hollantilaisten kans superhyvä meksikolainen safkapaikka täältä, oli ihana saada kunnon tex mex ruokaa riisin ja kanan jatkoksi!

Huomenna tosiaan alkais meidän loma. Kiinalaisten lomailu alkaa varsinaisesti vasta maanantaina jollon on pahin rysis joka paikassa. Saatiin tänään kuulla, että meillä ois myös koulua nyt la-su (otetan vähän kiinni kun ens vkolla rentoudutaan) mut ei tod olla menossa. Kiinalaista tehokkuutta? Ehkä, pitää viikonloppunakin olla koulussa jos on loma tulossa, DAA! Noh, ei oltu ainoita kellä ei ollut aikeissa opiskelu viikonloppuna, noin 20 opiskelijasta kolme ilmoitti tulevansa viikonloppuna tunnille. Oltiin ke The Wall baarissa muutamien vaihtarien kans open bar illassa, mut paikka oli todella tyhjillään ja päätettiin ottaa rastiksi ensi viikolla seuraava parempi kohde. Alemmassa kuvassa hollantilainen Sanne ja Elina Gin Tonicien kera.

Ollaan buukattu jo meille viidelle huomisaamuksi klo 9.30 bussiliput Huang Shaniin, kohteena Yellow Mountain, kehuttu yhdeksi Kiinan top-10 listan nähtävyydeksi (eli älkää ihmetelkö miksi meistä ei vähään aikaan kuulu). Tarkotuksena olis saada itsensä raahattua kyseisen nyppylän päälle. Lippujen osto sinänsä oli jo suoritus, oltiin ensin yhdellä asemalla missä ei kukaan puhunut sanaakaan englantia (yllärii), sitten saatiin Tommin kans ostettua liput viimein Shanghain South Railway Stationin yhteydessä sijaitsevalta Long Distance Bus Stationilta. Ei saatu ostettua kuin meno (paluu paikan päältä) ja maksoi noin 13 egee. Sinne siis, mukava nähdä välillä muutakin kuin kaupunkielämää. Bussimatkan pitäis kestää 6 tuntia, meillä on liput Tunxiin, josta myös buukattiin netin kautta meille miellyttävä hostelli.

Aikomuksena on siis huomenna saapua Tunxiin (noin tunnin ajomatkan päässä vuorilta), punkata yö siellä, lähteä sunnuntai aamuna klo 6 maissa bussilla vuorille, raahata itsensä huipulle ja punkata siellä toinen yö. Voi olla että joudutaan kiipeemään ruuhkassa lähes kaksi kilometriä korkeelle nyppylälle, sillä eilen yritettiin soittaa majapaikkaa, ja kaikki oli täynnä. Onneks saatiin kuitenkin katto pään päälle. Eilen meidän piti käydä ostamassa mulle vaan urheilupöksyt vaellusta varten, mut mukaan sattui samalla kolme paitaa ja Peakin takki, täällä shoppailu on pakkomielle ja sille vaan ei voi mitään että koko ajan tarttuu mukaan jotain. Tavaroiden yhteispaino on nyt jo varmaan 50 kg. Maanantaina Huang Shanista takasin Shanghaihin. Hong Kongin ja Pekingin reissut toteutuu todennäköisesti ens kuussa. Aurinkolomien aika on sitten koko tammikuu Kaakkois-Aasiassa. Mutta tänä viikonloppuna, tiedossa siis kunnon fyysinen suoritus ja matka tuntemattomaan, jiaaaa!!

Two entry - viisumit laitettu hakuun

Mitäs ihmettä siellä Suomen kamaralla taas tapahtuu? Mentiin nettii ja tällä kertaa Pohjanmaalla näyttää rytisseen kunnolla, huh! Kaikenlaisia kylähulluja näyttää löytyvän, pisti hiljaiseksi täällä Kiinankin päässä..Ei voi kun ihmetellä, mihin on maailma menossa!!!! :(

Koulupäiviä on kaksi takana ja kiinan kielen opiskelu täydessä käynnissä. Täällä yliopistossa akateeminen vapaus on kiinalaisille yhtä tuttu juttu kuin koiralle kreppirauta, meillä on omat pikku pulpetit, luokat ja oma opettaja, tulee mieleen ihan kultainen ysäri ja ala-aste omine tiiviine luokkineen. Opettaja hoitaa kaikki käytännön järjestelyt joten uwasa.fi-tyyppisen sivuston sijaan saamme surffailla maikkamme pöydän ääreen jos jostain yliopistoon liittyvästä asiasta infoa tarvitaan.

Ei sinänsä, meillä on hyvää porukkaa ryhmässä ja muihin vaihtareihin ollaan jo ehditty tutustua. Kavereita on kertynyt niin Ranskasta, Italiasta, Hollannista, Saksasta, Kolumbiasta kuin USAstakin. Meidät on jaettu vähän pidemmällä kielessä oleviin ja täysin osaamattomiin alkajiin. Me ollaan tietenkin jälkimmäisessä ryhmässä koska ei osattu kiinan sanaa maahan tullessa. Täältä poistuessa kiina onkin sitten kuin toinen äidinkieli, jeps! Ollaan Nooran, Elinan ja Jeren kanssa samassa luokassa, johon kuuluu noin 20 muuta vaihtaria ympäri ämpäri maapalloo. Tommi on suomalaisen Jaakon kans toisessa luokassa, missä on vaan 8 oppilasta.

Ohessa jonkinlainen ART-Center Shanghaissa, pitänee käydä katsastamassa. Täällä laitetaan paikkoja kuntoon jo Shanghain Expo 2010 valtavaa maailmannäyttelyä varten.


Meillä on, kuten koko Kiinalla, ensi viikolla vapaaviikko China`s National Dayn takia. Tää on kiinalaisille niitä harvoja vapaita vuodessa, sillä muuten kaverit painaa täällä poikkeuksetta 7-päivän työviikkoo. Tuttavillamme kiinteistövälittäjillä normi setti on 12 tuntia seitsemänä päivänä viikossa. Houkuttaako? :) Ens viikolla siis koko Kiina lomailee ja suhattiin Nooran kans hakemaan meille Pekingiin junalippuja asemalta että lähetäs siellä käymään. Noh, täällä ei tosiaankaan pääse junalla mihinkään tällasina kansallislomina vaan liput on myity loppuun jo aikoja sitten. Tai jos olis, niitä ei myitäs länkkäreille vaan kiinalaisille ensimmäisenä koska on kiinalaisten loma. Eipä ollut kuitenkaan meidän kiinalainen opettajakaan saanut lippua joten...Pitänee keksiä varasuunnitelmia, lentokonneella varmaan vielä pääsis johonkin suuntaan.

Ruokailu ei mennyt Jenniltä ihan putkeen tänään kuten ei Nooraltakaan. Molemmat tilasi "beef tripes". Väsyneenä ja nälkäsenä ei ehditty tavaamaan nimee kunnolla ja tajuttiin kesken aterioinnin että lautasella on naudan mahalaukkua. Shit! Nuo sammakot ja mahalaukut alkaa olla nyt niin kiitos ja terve, että mikään ei enää ihmetytä täällä. Hengissä kuitenkin ollaan mikä on pääasia :) Tuleepahan kokeiltua uusia makuelämyksiä.

Yhdessä asiassa onnistuttiin ihan loistavasti! Eilen tytöt kävi jonottamassa 1,5h Exit-Entrance Administration virastossa jatkoa single-viisumilleen, jotta päästään jo ennen joulukuuta maan rajojen ulkopuolella (kuten Hong Kongissa) käymään. Suomesta kun ei myönnetä Kiinaan lainkaan multi-entryjä, joten asia pitää hoitaa täällä jos mielii käymään muualla. Oltiin ensin ottamassa täällä kallista oleskelulupaa johon oltais tarvittu myös kiinalainen vastenmielinen terveystarkastus. Otettiin kaksi entryä lisää Kiinaan sillä laskettiin, että ne riittää meille. Joulukuun lopulla lähdetään kokonaan pois Kaakkois-Aasiaan ja silloin ei tarvita enää viisumeita tänne.

Ranskalaisialta kamuiltamme kuultiin kuitenkin, että voidaan ottaa myös maahantuloja lisää omaan viisumiimme, jolloin säästämme rahaa ja aikaa oleskeluluvan hankkimisesta. Miksei kukaan oo missään kertonut tätä loistavaa vaihtoehtoa meille aiemmin?! Noh, ei muuta kun koulun toimistoon hakemaan jokinlainen todistus että he myöntävät meille 2-entry viisumit jatkoksi ja sitten takaisin tänään samaiseen toisella puilella kaupunkia nököttävään virastoon lappusten kanssa. (Huomatkaa taas että KELA on oikein mukava laitos). Pari tuntia jonotettuamme jenkkiläisten kavereidemme kanssa päästiin vihdoin kiinalaisen poliisisedän juttusille tistin toiselle puolen. Homma sujui kuin tanssi, säästettiin 60€ (kaksi ekstra maahantuloa Kiinaan maksoi vähän päälle 20€) ja 28.9 meillä pitäisi olla pääsyliput myös käyntiin muualla. Hienoo!

Terv. Jenni & Tommi

Bar Rouge - the place to see and to be seen

Täällä Kiinassa on ihanaa se, ettei oo kiire mihinkään, ja päivänsä saa viettää vaikka kierrellen, katsellen ja shoppaillen. Tänään ollaan Tommin kans hypätty ympäri Pudongin keskustaa ihmettelemässä mitä täältä löytykään. Kaikenlaisia putiikkeja putkahti esiin, yhdestä ovesta kun menee sisään, niin edessä onkin monikerroksinen ostoskompleksi. Täällä on myös meille tutuksi käynyt Food Market, joka on nelikerroksinen keskus täynnä erilaisia ravintoloita ja herkkumyymälöitä. Elinan ja Jeren opastuksen mukaan käytiin todella hyvässä Korealaisessa mättöravintolassa (nimee en nyt muista), missä kukin sai itse valmistaa ruokansa. Eteen tuotiin jos jonkinnäköstä lihakimpaletta raakana tilauksen mukaan, ja sitten vaan hiilet keskellä pöytää olevaan tulisijaan ja sapuskat ritisemään pannulle. Oli muuten todella hyvää, massut tuli täyteen ja ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka! Pitää mennä uudelleenkin.

Eilen oltiin katsastamassa Tommin vanhempien hotelli mikä on varattu kun he tänne 2.10 saapuvat. Hotellin sijainti ei ollut kovin imarteleva. Melko pitkä kävelymatka metrolle ja ostoskatu Nanjin Roadille, käytiinkin kysymässä tarjouksia parista muusta paikasta ja kyllä me teille hyvä katto saadaan pään päälle kun tänne saavutte! Tässä alempana perusruuhkaa Shanghailaiseen elämäntapaan, tää ei enää edes tunnu juuri missään sillä porukan paljouteen alkaa jo turtumaan. Kuten kuvasta saattaa huomata, Tommia on täällä vaikee hukuttaa massaan joten löydän sen aina vaikka hortoilisikin välillä väärään suuntaan!

Illalla eilen oli tosiaan meidän paljon puhutut tuparit, karsittiin porukkaa niin että kutsuttiin meidän koulusta porukkaa juhlimaan eli ei kiinalaisia asunnonvälittäjiä tai muita random-tuttuja. Kirjavaan joukkoomme kuului ranskalaisia, italiaano, kuudes suomalainen vaihtari Jaakko sekä tutuksi käynyt Lontoon kamumme Daniel. Väännettiin upouutukaiseen boolisankoomme Sangriaa ja kyllä teki kauppansa. Ei ollut yllätys sinänsä, että suomalaiset sammutti janoaan kaikkein ahkerimmin. Ranskalaiset ystävämme kun ovat tottuneet naukkailemaan viiniä hienosti keski-eurooppalaiseen tapaan, vaikkain loppuillasta hekin saivat tuta suomalaista juomakulttuuria ja meno oli heidän osaltaan melko hilpeää.

Alimmaisessa kuvassa edustettuna Ranska, Italia ja mikäs muukaan kuin Suomi. Danielilla oli synttärit ja ostettiin hänelle ylläriksi 28-v kynttilöillä varustettu kermahörhötys. Ranskalaiset tiesi Shanghaissa hyvän baarin ja lähettiin suuntaamaan sinne loppuillasta tai –yöstä, paikka oli nimeltään Bar Rouge, ja voi pojat mikä mesta! Ei ihme että sitä kehutaan Shanghain kuumimmaksi ja yhdeksi parhaimmista juhlapaikoista, baari oli melkonen pintaliitäjien pitopaikka. Meno oli kuitenkin rentoa ja viihdyttiin. Baari sijaitsi Bundin puolella eli vastapäätä jokea missä me asutaan. 7-kerroksessa sijaitsevan baarin terassilta oli huikeet näkymät öiselle Pudongille. Sisäänpääsy oli kiinan hintatasoon verrattuna hintava 10 egee ja juomat kalliita. Asiakaskunta koostuikin poikkeuksetta fiineistä länkkärereistä. Osoite kyseiseen paikkaan: Level 7, 18 Zhong Shan Dong Yi Road, Shanghai.

Terv. Jenni & Tommi

Tuparien valmistelua & kiinalainen parturi

Tänään on taas ollut vapaapäivä yliopistolta, aamupäivällä käytiin poikien kans jälleen rangella lätkimässä palloja. Nyt on meillä molemmilla setit joten piti käydä testaamassa, pysyykö made in China mailat yhtenä kappaleena. Loppujen lopuks pitää myös aina muistaa et lähes kaikki myös siellä kotosuomessakin käyttämät kamat on valmistettu täällä. Vasemmalla mun wannabe TaylorMade ja oikeella Tommin Callaway...heh kyl nyt kelpaa mennä kentälle! :)

Meillä kävi aamulla ekan kerran siivoojakin, sovittiin että tyyppi tulee kaks kertaa viikossa laittamaan huushollin kuntoon. Hinta on jo melkeen säälittävä 1,5 euroo/tunti - Suomessa ei kukaan todellakaan edes vilkasis tuolla hinnalla moppiin päin. No, rouvashenkilö oli tyytyväinen peruspalkkaansa joten meillehän järjestely sopii. Kiina oli siinä mielessä erittäin hyvä jatke Malesialle että haluttiin edelleen halpaan ja eksoottiseen maahan mistä voi myös reissata eteenpäin. Tänään oli varmaan +35 lämmintä, todella tukalan kuuma kaupunki-ilmastoksi joten jo melkeen odottelee viilenevää syksyä. Muuten, ollan keksitty meidän kana-riisimättöön hyvä pakokeino- Subwayt ympäri kaupounkia on ihan suurinta herkkua perusmätön rinnalla. Tässä porukka omassa pikku makuelämystensä mekassa ruokailemassa.

Illalla otetiin tänään taksi ja päräytettiin porukalla Carrefouriin ruokashoppailemaan. Keskus on tullut meille tutuksi aiemmin muun muassa Espanjasta. Paikka on siis paikallinen Citymarket, josta saa ihan kaikkea ruoasta päivittäistavaroihin. Täällä on todella harvinaisia suuret ruokamarketit - ollaa ostettu sapustamme minisupermarketeista tai kioskeista tätä ennen. Huomenna pidettävät tuparimme kaipasivat oheistarvikkeita. Marketissa oli hiukka vastenmielisiä "tuoreruoka-akvaarioita" joissa myitiin kärmeksiä, sammakoita, kilpikonnia ja ties mitä nilviäisiä herkuiksi ruokapöytään. Sammakot näytti veikeiltä otuksilta ja vähän mahassa heitti kuin muistettiin että sellastakin on jo täällä tullut maistettua Jeren lautaselta.

Kävin tänään illalla paikallisessa parturissakin, tukka leikattiin ja värjättiin taas kuosiinsa. Istuin tuolissa varmaan 3,5 tuntia, miesparturin työskentely oli jo näytös sinänsä, sakset ja veitsi heilu todella tyylikkäästi ja pehkun jokainen karva leikattiin millilleen oikeen mittaseks. Hiuksia pestiin ja jynssättiin varmaan 5 kertaa ja korviin laitettiin veikeet huput estämään väritahroja. Sit joka ikinen tahra hinkattiin tarkasti pois ja vielä vähän paranneltiin hiuksia. Kielimuuri oli todellinen kun kaveri (kuten ei täällä lähes kukaan) ei puhunut sanaakaan englantia mutta käsimerkeillä ja kiina-suomi-kiina sanakirjan avulla (kiitti kaverit tarpeellisesta läksiäislahjasta) sain kerrottua että "rantoufa he jianfa" - värjäys ja leikkaus. Xie xie - KIITOS!

Terv. Jenni

Kiinalainen "yliopisto"

Mulle on iskenyt TAAS kunnon allergiaflunza, jo Malesiasta tutuksi tulleella ystävälläni pöpöllä ei oo aikomustakaan hellittää täällä kuuman kosteassa ilmastossa, agh! Huomiselle luvattiin paikallisten uutisten mukaan +35 astetta joten se ei ainakaan asiaa helpota, huhh! Täytynee käskeä suomen porukan tuomaan mukanaan kunnon tropit kun saavutte tänne ensi kuussa :)


Tänään oltiin tosiaan koulussakin tas näyttäytymässä, meidän kiinan kielen opiskelut ei oo varsinaisella SUFE:n pääkampuksella, vaan vähän lähempänä meidän asuinpaikkaa Chifeng Roadilla. Taksilla matka kestää 20-30 min ruuhkasta riippuen ja hinta on noin 3e yhteensä. Metro menis myös koulun viereen mut kaksi linjan vaihtoo ja aamuruuhkat ei hirveesti houkuta, iltapäivästä sit voi käyttää sitäkin...jos jaksaa. Meillä on aikomuksena pitää house warming party ens la, kutsuttiin tupareihin jo koulusta meidän italialainen ja ranskalaisia tuttavuuksia. Mukaan liittyy myös jo tutuksi tullut Lontoon vahvistus Daniel. Mielellään porukka oli tulossa, saa nähdä millanen porukka lopulta saadaan kokoon. Tänään oli kyllä kaiken huippu koulussa taas kiinalaisista järjestelyistä kaiken suhteen, jakauduttiin kolmen ryhmään ja meidän ulkomaiset opiskelijat-ryhmässä luettiin ääneen koulun järjestyssääntöjä ja käytäntöjä luokassa kiinaksi, japaniksi ja englanniksi! Terve ja moi! Miksi ulkomalaisille opiskelijoille luetaan kiinaksi mitään ja miksi luetaan ylipäätään järjestyssääntöjä jotka samat jutut on meidän papereissa? Nää on näitä mukavia pikku jippoja joihin on täällä tottuminen. Parasta antia tässä päivässä oli meidän uudet tuttavuudet ja veikeät kiinalaiset kirjat, jotka hankittiin opiskeluja varten koulun kirjakaupasta.

Täällä on muuten yks ruoka aivan ylitse muiden joka on paremmin kuin Suomessa - sushi on mielettömän halpaa ja todella hyvää! Haetaan tyttöjen kans joskus jopa päivittäin sushia paikallisesta food marketista kämpille, ja kyllä maistuu! 8 kappaleen paketti maksaa täällä 80 senttiä joten hintakaan ei päätä huimaa. Vedimme juuri iltapalaksi sushilla massut täyteen joten nyt on hyvä käydä yöpuulle. Huomenna testaamaan mun upouutta golfsettiä rangelle jos säät sallii, nyt on meillä molemmilla tuliterät setit hankittuna!

Terv. Jenni

French Concession in Shanghai

Eilen oli tosiaan ilmottautumispäivän jälkeen vapaa päivä, käytiin Tommin, Jeren ja Nooran kans käppäilemässä Shanghain French Concessionin alueella, joka on armaan Lonely Planetin mukaan "cooles, hippest and most elegant area in Shanghai". Täällä siis rikaat länkkärit mälläilee, paikalla pönötti Lacosten ja Calvin Cleinin myymälöitä kuin myös henkka maukka ja Vero Moda sun muuta härpäkkää. Allekirjoittanut ei ostoksia tehnyt tällä kertaa vaan tyytyi tarkastelemaan ympäristöä. Paikka toi yllättävän paljon mielen Lontoon kadut, varsinkin baarikadulla paikka voisi hyvin kuulua johonkin Lontoon lähiöön punaisine puhelinkoppeineen ja vesiposteineen. Täl on siistiä se, että kaupunki on niin tajuttoman iso, et joka alueelta löytyy oma omanlaisensa keskusta ja paikat on osittain todella erilaisia keskenään. Täs Shanghain varsinaisessa keskustan alueella on noin 10 omaa pienempää aluetta, esimerkiks me ollaan Pudongilla ja koulu on Hongkoulla pohjois-Shanghaissa. Sit tossa joen toisella puolella Bundilla sijaitseva Nanjing Road on ilmeisesti Shanghain varsinaista ydinkeskustaa. Tässä näkymiä alueelta ja kiinalaista katumuotia samaan syssyyn.

Fuxing Park French Concessionissa piti myös samalla katsastaa. Siellä paikalliset eläkeläiset vietti puistossa lepposia päiviä kiinalaista taijinkia (or what ever) tanssien, ihmetellen maailman menoo ja shakkia pelaten. Kellään ei todellakaan näyttänyt olevan kiire mihinkään, mutta keskenään mummeleilla näytti juttua riittävän :) Kiinalaisesta jumpasta tulikin mieleen, et täällä kaikki on ihan älyttömän pienikokosia. Voi laskee yhden käden sormilla, montako ylipainoista kiinalaista on näkynyt - todeeella vähän! Ehkä länkkäreillä olis siis myös syytä pistää jalalla koreaksi puistossa jumpaten ja syömällä kanaa ja riisiä, meidän poppoo alkaa kyllä saamaan jo tässä vaiheessa kyseisestä sapuskasta tarpeekseen. Missä kunnon proteiinit?! Vaatekaupoissa ei ookkaan sitten niin mukavaa kun myyjät kiikuttaa eteen hullun suurinumeroisia vaatteita, eeeei en oo tän kokonen! Täällä vaatekoot menee ihan miten sattuu joten aina kannattaa sovittaa, oon ostanut sekä S- että XL kokosia tamineita :D

Saatiin puistosta mukaamme paikallinen heppu, sanotaan vaikka Jampeksi, joka oli myös viettämässä eläkepäiviä englanninkielen opettajan urastaan. Jamppe oli vasta nippa 50 vee eli suhteellisen aikasin herra oli eläkkeelle vetäytynyt. Jamppe vei meidät myös Xintiandissa käymään, joka on pieni erikoiskauppojen, baarien ja nättien pikku ravintoloiden tyyssija samaisella alueella. Semmonen reissu meillä, paljon on vielöä Shanghaista näkemättä mut mieli tekis jo muuallekin. Vähän ketuttaa että Pekingin reissu peruuntu mut kyl me sinne päästään vielä!

Terv. Jenni

Welcome you international students

Eilen oli sitten meidän SUFEen (Shanghai university of finance and economics) ilmottautumispäivä. Aamulla lähdettiin kahdella taksilla suhaamaan Pudongilta Hongkoun alueelle, missä kampus sijaitsee. Noh, oltiin tietenkin eka menossa väärään paikkaan ja mun ja Tommin taksikuski oli muutenkin ihan pihalla kun lumiukko, päräytettiin taksilla ympyrää varmaan useampaan otteeseen. Lysti tuli maksamaan 71 yuania (noin 7euroa) mikä on sinänsä suomeen suhteuttettuna todella vähän kun ajattelee meidän reippan tunnin ajeluja, mutta normisti kun on maksanut sen 20 yuania niin tuo summa tuntui todella suolaselta ja taksissa suhaaminen aamuruuhkassa sitkeeltä.

Nooh, sitten kun päästiin viimein kampukselle koko porukka perille, meitä oli odottamassa puissa plakaatit "Welcome you international students". Suoraan suomennettuna tuo tarkoittanee "Tervetuloa senkin ulkomaalaiset opiskelijat", kuten edellisetkin täällä olleet suomalaiset totesivat. Kertoo jotain kiinalaisten englannin kielitaidosta kuten myös se, että ulkomaalaiset on täällä eri tekstiyhteyksissä alieneita, kiinurit on fiksuina ottaneet sanakirjan käteen, katsoneet sieltä mikä on "muukalainen" ja laittaneet siis joka paikkaan lukemaan alien, mikä tarkoittaa kaikille kielitaitoisille ufoa! Joten mikäs täällä on ufona ollessa :)

Kiinalaiset oli keksineet ilmottautumispäivälle kätevän pikku 10-steppisen "polun" jonka jälkeen rekisteröityminen oli kunnossa. Tultiin siis paikalle klo 10 maissa aamulla ja päästään lähtemään klo 15 eli polku oli harvinaisen sitkee ja pitkäveteinen. Porukkaa oli kuin pipoa joka stepillä ja jonottamisesta oli vaikeaa repiä huumoria enää loppupäivästä. Kaiken huippu oli, että kesken pahimpien jonojen yksi steppi passitti tunnin jonottaneet opiskelijat toimistosta pihalle kun henkilökunnalla alkoi ruokatauko - kaikilla tietenkin samaan aikaan. Että KELAkin on erittäin ihmisystävällinen laitos siellä suomessa verrattuna näihin paperinpyörittelijöihin, olkaa hyvin onnellisia! :) Noh, saatiin kuin saatiinkin lopulta itsemme kampuksen listoille sekä jonotusajat tulevaan terveystarkastukseen ja pysyvän oleskeluluvan hakuun, sen jälkeen voidaan sitten suhata kiinaan ja takaisin niin paljon kun ehditään, nykyisellä single viisumilla ei päästäis enää ulkomailta kiinaan uudelleen.

Käytii eilen illalla Tommin kans vielä käppäilemässä ympäri Pudongin aluetta muuten vaan ja etsimässä ruoka-paikkaa. Maisemat on aika huikeita täällä, Shanghain maamerkit Shanghai World Financial Center, Jinmao Tower ja Pearl Tower sijaitsee kaikki tossa meidän naapurissa. Tossa ylempänä osa ostossaaliista mitä on jo kertynyt putiikeista täällä mukaan.

Muuten, Pekingin reissu siirtyy nyt ainakin toistaiseksi myöhemmälle, meidän koulu alkaakin jo huomenna kaikenlaisilla avajaisseremonioilla. Eli Pekingiin päästään sitten joskus pidennetyllä viikonloppulomalla. Todella hienoo että ei ehditty ostamaan vielä lippuja, muuten olis ollut vähän vaikee sumplia noita koulujuttuja. Kampuksella näkyi todella paljon japanilaisia, vietnamilaisia ja korealaisia vaihtareita, mutta myös muutama länkkäri oli eksynyt mukaan. Eilen ei ehditty vielä juurikaan tutustua ihmisiin mutta huomenna sitten pitää kun vaihto-opiskelijoille alkaa omat infot. Mutta moikkamoi, pitää keksiä vielä tekemistä tälle päivälle! :)


Terv. Jenni