Huh, takasin Shanghaissa, voittaja fiiliksellä! Ryhmä rämän reissu Kiinan Yellow mountaisille Huang Shaniin on onnellisesti takana ja käteen jäi mahtavat kokemukset, todella loppuunkulutetut jalat sekä kärtsännyt iho. Vuorta kehutaan Kiinan kauneimmaksi eikä ihan aiheetta, maisemat oli ihan ennennäkemättömän huimia! Perjantaina pidettiin Tommin kans ennen reissua rentoutumisilta, käytiin mahtavassa hemmotteluhoidossa, ensin illalla kokovartalohieronta 7e/tunti todella tasokkaassa paikassa. Paikka oli nimeltään Congen Massage Healtcare Club, sijainti Pudongilla. Saatiin päällemme huvittavat puuvillapyjamat, teetä ja tuoreita hedelmia ja sitten hemmotteluun ihanan tilulii-musiikin soidessa taustalla. Olo oli ihan mieletön hieronnan jälkeen.
Siitä jatkettiin Pudongin Riverside Avenuelle, mistä on näkymät Bundin puolelle joen toiselle puolen. Naposteltiin Bund View raflassa hyvät ateriat kaikessa rauhassa ja siitä sit pakkailemaan kotiin seuraavan aamun reissua varten. Aamulla klo 9.30 starttasi bussi Shanghai Long Distance Bus stationilta. Ehdittiin nipan napan kyytiin aamuhusaamisen jälkeen (ajettiin metrolla väärään suuntaan). Bussi ei ollut tod mikään luksus mutta ilmastointi toimi ja penkit löytyi, se riitti meille. Noin viiden tunnin köröttelyn jälkeen saavuttiin viimein määränpäähämme Tunxiin (noin 70km vuorilta). Tunxissa on populaa noin 1,5 miljoonan edestä mutta kylä oli melkonen tuppula. Meitä viilattiin linssiin aika roimasti myös paikallisessa raflassa, hinta oli jotain ihan käsittämätöntä. Menua ei ollut paikassa keksitty vaan hinnat vedettiin hatusta ja ruoka oli kamalaa. Meidän kana- ja riisihässäkässä oli lisämausteena pikku kanasten jalkateriä sun muita elimiä. Jäi nälkä ja onneks löydettiin KFC (mäkkärin tyyppinen mättöpaikka) kyläpahasesta.Päräytettiin taksilla bussiasemalta Koala International Youth hostelliimme, hinta noin 15 minuutin matkalta 50 senttiä yhteensä meiltä viideltä. Majoitus yöltä oli 5 egen luokkaa nassulta. Jere majottui dormiin, me muut otettiin halpa standard room majoitus. Dormista ei länkkärivessaa lötynyt joten Jere löysi itselleen mukavan Western toiletin alemmasta kerroksesta joka ei muuten ollut imukyvyltään tehty länkkäreille..eikä siitä sen enempää :) Hostelli oli muuten erittäin viihtyisä ja sopiva meidän poppoolle, henkilökunta puhui todella hyvin englantia ja hommasi meille sunnuntaiaamuksi kyydityksen klo 6 aamulla vuorille sekä opasti, mitä reittiä kannattaa mennä ylös ja mistä tulla alas. Suosittelen majoituspaikkaa mikäli joku vuorille joskus eksyy!
Aamulla klo 6 sunnuntaina siis oli aika startata varsinaiseen fyysiseen suoritukseen. Otettiin kaikki kamat hostellista mukaamme, sillä aikomuksena oli ensin, että yövytään vuorilla jossain majapaikassa kuten tavallisesti suositellaan (hostellissamme kertoivat että reissu on TODELLA rankka tehtäväksi yhdessä päivässä). Noh, kaikki paikat oli tietenkin täynnä kansallislomien takia ja roudattiin tavarat vuorille ja vuorilta alas JA päädyttiin sunnuntai iltana samaan Koala hostelliin :) Suomalaisella sisulla! Tästä se starttasi, mentiin ylös Eastern stepsejä ja tultiin alas Western stepsejä. Jos joku on joskus menossa, suosittelen ehdottomasti menemään näin päin, ellei halua tulla kontaten alas. Matkaa kertyi yhteensä reipas 20km vaeltaessa eteenpäin, kiivettiin vajaa 2km ylöspäin vuorille ja edelleen alas. VOIN kertoa että ikinä ei oo ollut jalat näin kipeenä!
Ensimmäinen etappi oli noin reippaassa 1700 metrin korkeudella, olo oli ihan uskomattoman hyvä kun tajuttiin, et ensimmäinen piste saavutettu. Matkaa oli takana ties montako tuhatta porrasta ja pulssi varmaan 200. Tää oli kuitenkin vasta alkua, edessä oli viel monta pahaa mutkaa. Vuorilta oli mielettömän hienot näkymät, ei olla koskaan nähty vastaavaa! Ei tietenkään tajuttu miten kovaa aurinko porotti kun ilma ei kuitenkaan ollut hirveen lämmin niin ylhäällä joten poltettiin ihomme kunnolla, minä kaikkein pahiten. Pojat teki vielä vähän pidemmän reitin ja kävi yhden huipun enemmän meitä. Reitti meni siis ensin ylös, ylhäällä oli polkuja ja taipaleita ristiin rastiin, ja puolen päivän jälkeen lähdettiin laskeutumaan alaspäin. Portaat oli ihan tajuttoman jyrkkiä ja en tajua, miten kukaan vähänkään huonokuntosempi olis selvinnyt reitin koska meillekin se oli tajuttoman raskas! Eniten säälitti paikalliset tavaroiden kantajat, jotka roudas selässään mielettömän painavia taakkoja vuorien ruokakojuihin. Ei näyttänyt olevan ollenkaan ihmisen hommaa, ihan sairasta!
Poikien jatkettua kohti toista huippua, tytöt jatkoi ylemmäs kohti Brightness Topia (1860m). Noin vertailukohtana voidaan muistuttaa, että Suomen korkein kohta Haltituntureilla on 1324 metriä merenpinnasta. Joten kivutkaapa reippaasti ylemmäs ja vielä alas yhdessä päivässä. Populaa riitti tällä pysäkillä, alku oltiin saatu tulla omassa rauhassamme suurilta osin. Pahin osuus oli todennäköisesti sen jälkeen kun lähettiin "laskeutumaan" vuorilta. Ajateltiin poikkinaisina että nyt tulee helpot osuudet, mutta ei todellakaan! Kavuttiin alas pikkuruisia portaita paljasta vuoren rinnettä ja usein ilman minkäänlaisia ulokkeita mistä pitää kiinni. Siinä sitten väsyneenä mentiin ylös ja alas ja justiin kun luultiin menevämme alaspäin, seuraavan nyppylän takan oli taas reitti ylöspäin. Alhaalla oltiin niiiiiin poikki että en oikein tiennyt enää miten kävellä, jalat ei tuntuneet ollenkaan omilta. Mutta me tehtiin se, reitti läpi kävellen sissinä päivässä! Vedettiin aika hyvää vauhtia ja monta kiinalaista jäi taakse. Oltiin Elinan kans ensimmäisinä maalissa ja Noora tuli puolisen tuntia meidän jälkeen. Pojat tuli viimesenä pidemmältä reitiltä ja oli vetänyt kans mieletöntä vauhtia kaikkien kiinalaisten ohi.
Vuorilta paluun jälkeen meillä tosiaan ei ollut vielä majoitusta tiedossa, hypättiin bussiin ja ajettiin Tangkouun (koska ei löydetty Tunxin bussia), kylään lähellä vuoria. Siinä sitten reput selässä keskellä ei mitään ihmeteltiin, mihin seuraavaksi ja mistä saatais katto pään päälle. Kuin ihmeen kaupalla, viereen ilmestyi bussi, joka pysyi suunnilleen koossa ja ikkunasta heppu huusi "Tunxii,tunxii?". Ei muutakun sukkana kyytiin ja kohti samaista tuttua hostellia.Maanantaina kulutettiin aikaamme Tunxin krääsämarkkinoilla ja mukaan sattui pienoisbuddha sekä viuhka helpottamaan tukalaa oloa. Takasin tullessa jumissa olevia jalkoja taputellessa ja riisipeltoja bussin ikkunasta ihmetellessä oli vaan ihana palata Shanghaihin! Tää oli muuten samalla meidän eka matka Shanghain ulkopuolelle. Porukka päästi pelloillaan härkien ja kuokkien jatkona niinkun meillä Suomessa sata vuotta sitten. Kyllä olis paljon Kiinalla asioissa mietittävää!! No mutta maailman menoa päivitellessä, reissu oli oikein onnistunut ja kyllä kannatti lähteä! Loppuviikko onkin lomaa, Tommin vanhempia odotellessa pitää käydä katsasamassa parit markkinat :)
Terv. Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti