Thaimaassa ollaan suht pilvettömän taivaan alla edelleen, tällä hetkellä nimittäin Bangkokissa. Täytyy sanoo, et viimeisimmät kaksi viikkoa ei oo tullut tehtyä yhtään mitään raskasta/epämukavaa/haasteellista. Ollaan ensin käyty kavereiden kanssa Koh Chang ja Koh Mak läpi ja Hennan ja Jaakon siirtyessä Koh Lantalle vanhempiaan moikkaamaan me siirryttiin Tommin kans viimeseen rantakohteeseemme, Koh Sametille 19.1. Pohjois-thaimaan saaret on siis tullut melko hyvin koluttua tässä viime päivinä. Koh Chang oli ehdottomasti eniten nuorten paikka, viihdyttiin kovasti! Matka Bangkokista omalla sopimustaksilla maksoi meille kuudelle 500B/nenä eli noin 10 euroa. Changilta mentiin Makille Hennan ja Jaakon kans, hinta lautalla 400B/nassu. Koh Mak oli kertakaikkisen hiljanen ja sinänsä pettymys, ei mitään virikkeitä. Kaunis paikka kyllä palmuineen ja hiekkarantoineen, mutta enimmäkseen huippuresorteissa viihtyivät vanhemman ikäpolven varakkaammat edustajat. Ei siis meille reppureinoille juuri mitään.
Suunnattiinkin parin päivän oleilun jälkeen pikaveneellä (450B) takasin mantereelle ja otettiin Tratista minibussi kohti Rayongin rantaa, mistä päästiin lautalla edelleen Koh Sametille. Koh Samet on puitteidensa puolesta kunnossa: täysin valkoinen ja puuterimainen hiekka ja kirkkaat turkoosit vedet. Viihdyttiin todella hyvin siellä viimeinen viikkomme, nuoriakin paikalla on ja mielekästä tekemistä riittää. Paikalliset barbequet ja shaket tulivat suhteellisen tutuiksi päivittäin. Ongelmana vaan taas on, että paikka on liian täyteen tupattu. Omalla lomallaan ei kaipaa banana-boatia tai vesiskootteria pärisemään rantaveteen. Populaa siis riitti, ei ihan hatusta vedetty tuo sanonta että Thaimaa on 2000-luvun Kanarian saaret, jepujep. Päätimmekin, että ensi kerralla Kaakkois-Aasian reissukohteinamme on Filippiinit, Malesian Borneo (joka jäi ikävästi nyt käymättä ajan ja rahan puutteen vuoksi) sekä Indonesia.
Bangkokissa saavuttiin Aasian suurimpaan backbacker keskittymään Khao San Roadille, jossa menoa tosiaan riittää. Tarjolla on jos jonkinlaista katumättöä grillatuista torakoista perusnuudeleihin sekä hamosta ja housua joka makuun. Raflat mainostaa toinen toistaan halvempia bucketteja (paikallinen sangoista nautittava alkoholisekoitus) ja musiikki kuuluu naapurikortteliin saakka. Ollaan majotuttu meidän näkökulmasta oikein hyvätasoiseen Rambuttri Villageen, täällä sitten odotellaan innolla ja kauhulla pakkasiin palaamista.
Vaihto-opiskelu tältä erää alkaa olla lopuillaan. Tai itse asiassa varsinainen opiskelu on loppunut jo ajat sitten ja viimeiset viikot on keskitytty palautumiseen Thailandian rannoilla. Vietnamin matkan pois jääminenkään ei enää haittaa, täällä on ollut kaiken kaikkiaan mahtavat ilmat ja arskaa on tullut joka päivä pilvettömältä taivaalta.
Malesian vaihto-ohjelman aikaan vuonna 2006 käytiin kuitenkin Vietnamissa joten rasti on sinänsä jo suoritettu. Samalla reissulla sillon aikanaan tuli kierrettyä Thaimaata, Kambodzha, Vietnam, Singapore ja Malesiaa. Tällä reissulla tuli tutuiksi uusina maina/kohteina ihana ja ihmeellinen Kiina, Hong Kong ja Indonesia. Kaksi kertaa siis ollaan kerätty elämämme ikimuistoisimmat opintopisteet ulkomailta. Nyt näyttää pahasti siltä että kolmatta erää ei tule, vaan edessä on valmistuminen ja oikeat työt. Tosin ei sitä Malesian jälkeen pitänyt enää mihinkään lähteä.. Josko sitten töitten merkeissä seuraavaksi ulkomaille, tällä erää voi sanoa, että se on hyvinkin todennäköistä. Bankokissa vietetään viimeiset kaksi yötä odotellessa koneen starttaamista Helsinki-Vantaalle. Helsingissä yövytään kaverin nurkissa yö sillä seuraavana aamuna molemmilla osapuolilla kutsuvat heti työkäynnit ja haastattelut – paluu arkeen koittaa siis kerralla, ei mitään pehmeää laskua. Ehkäpä on aikakin jo palata, onhan täällä tullut chillailtua jos jonkinlaisilla biitseillä, ja rentouduttu on.
(ps.taal ei toimi puhelimet kunnolla eli alkaa ihmetelko jos ei vastata viesteihin)
Jepa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti